Retkikunta palannut takaisin kotimaan kesään, jos tätä kesäksi voi kutsua kun lämpötila kertoo jostain muusta. Iranissa lämpöä riitti autiomaassa lähemmäs 40C kieppeille. Eli pudotus maan pinnalle ja arkeen kova. Näin myös kulttuurillisestikkin. Reissu oli niin hieno, että sitä ei edes vielä osaa tajutakkaan mitä on saanut kokea.
Blogin seuraajia valitettavasti kohtasi Iranin kanta sosiaalisiin medioihin. Emme päässeet Iranista käsin päivittämään blogia / facebookia. Eli kuvat ja jutut matkalta tullaan lisäämään blogiin lähiviikkoina. Vietetään juhannus ja annetaan pölyn laskeutua.
Aikaisemmin kirjoitin aavistelevani monen ennakkoluulon ja käsityksen Iranista muuttuvan matkan varrella. Näin kävikin ja vieläpä erittäin posiitiivisessa mielessä. Tätäkin on vaikea pukea sanoiksi, mutta matka omalta osaltani sijoittuu kärkipäähän kokemistani matkoista ympäri maailman.
Kiipeilyllinen osuus tiedettiin olevan ennakkoon haasteellinen nopean nousuvauhdin vuoksi. Sopeutumisaika oli käytännössä liian lyhyt joka tiedettiin ja tietoisella riskillä toteutettiin. Huipun saavutti 6 taistelijaa, joka sinänsä hyvä luku. Ottaen huomioon huiputuspäivän korkean nousumetrimäärän ja haasteellisen kelin. Huiputuspäivälle sattui kova tuuli ja huono näkyvyys. Onnistumisprosentti olisi ollut korkeampi, jos retkikuntaa ei olisi kohdannut vatsavaivat. Kokonaisvahvuudestamme (14) joutui peräti 12 henkeä turvautumaan antibiootteihin.
Huipun saavuttivat: Keijo Kangasluoma, Tommi Niemi, Seppo Ingberg, Vivan Nyman, Heidi Luokkala ja Pekka Junkala
